Mennyttä ja tulevaa

Kun nykypäivän maailmanmeno on suorituskeskeistä ja aina pitäisi tehdä paremmin ja enemmän ja jaksaa tilanteessa kuin tilanteessa, niin kyllä sitä alkaa ihminen kaipaamaan lähemmäs luontoa. Vaikka nuoruudessani ajattelin, että en ikinä muuttaisi kauas maalle, niin kuinkas tässä kävikään. Tosin aikuinen minä ei ajattele, että Lastunen olisi kaukana esim. Tampereen keskustasta, missä aiemmin asuin. Päinvastoin, Lastunen on riittävän kaukana ihmisvilinästä ja kuitenkin kaupunkiin pääsee helposti hyviä teitä pitkin.

Kesällä 2020 yhden tylsän viikonlopun päätteeksi kirjoitin sähköpostia pankkivirkailijalleni, kysyin onnistuisiko yksi sinkkunaisen haaveen toteuttaminen, hirsitalon rakentaminen. Sieltä sain heti vihreää valoa ja niin ne suunnitelmat alkoivat tosissaan hautua. Koen, että olen elämässäni usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja niin koen nytkin käyneen. Kysyin yhdeltä tuttavaltani, että tietääkö hän mitään tonttia Lempäälästä. Vaikka ensimmäinen vastaus oli ei, niin pian minulla oli jo uusi yhteystieto puhelimessani ja muutaman päivän päästä ajoin elämäni ensimmäistä kertaa Lastusiin. En ollut käynyt katsomassa mitään muita tonttipaikkoja aiemmin, eikä tarvinnutkaan, ihastuin heti ensisilmäyksellä upeaan mäntymetsään ja sen suojaisaan rauhaan. Eikä tainnu taaskaan mennä montaa päivää kun kaupat tontista oli sovittuna.

Minulle on helppoa tehdä isoja päätöksiä, eli pian oli myös hirret tilattu. En ole aiemmin ollut millään lailla mukana uuden rakentamisessa, mutta se ei pelottanut, kyllä jokainen tilanne aina opettaa ja onnistuin myös valitsemaan ihan parhaat raksamiehet töihin, eli aina oli joku joka tiesi mitä tehdä tai tiesi kenelle soittaa. Rakennusaika meni isossa kuvassa erinomaisesti. Viemärikaivanto oli nimensä mukaisesti pitkä ja kivinen, se oli varmasti isoin stressipiikki, mutta niin se vaan tällä hetkellä vesi kulkee molempiin suuntiin. Koska olen itse näppärä käsistäni ja minulla on kokemusta monesta huoneistoremontista, tein itse niin paljon kun pystyin ja osasin. Käytännössä tein itse kaikki pinnat ja koitin huolehtia, että ammattilaisilla on kaikki tarpeellinen siistillä työmaalla. Paras raksamuisto on viime juhannukselta kun talo oli pystytetty ja sain yksin omassa rauhassa aloittaa ulkomaalauksen. Välillä siellä tellingeillä jännittikin, mutta sitten bongasin pellon toiselta puolelta lehmät! Tuli niin ”Ah, nyt olen kotona ❤️” -fiilis.

Viimeiset viikot ennen käyttöönottoa olivat intensiiviset, mutta niin vaan saatiin loppurutistukset tehtyä ja sain kantaa tavarani ja suloisen ragdoll -kissani ihanaan ja ikiomaan hirsitalooni jouluksi. Ja saatiinpa vielä joulukuusikin kun kiltisti naapurilta kysyttiin. Kun on tämmöinen itsenäinen toiminnannainen, joka viihtyy vapaa-ajalla hiljaisuudessa, eikä ole kovin kykeneväinen pyytämään apua, niin en ole juuri teihin kyläläisiin tutustunut. Kuitenkin ne, joiden kanssa olen kohdannut, ovat tuoneet hymyn huulille ja vahvistaneet tunnetta siitä että olen kotona. Projektin alkumetreillä tiedostin, että lähelläni on paljon metsää ja hyvät hiihtoladut. Nyt kun olen oikeasti päässyt jalkautumaan metsään ja ulkoilumaastoihin, niin kyllä sitä vaan mieli pääsee lepäämään. Parasta on, että omassa pihassa vierailee kauriita ja oravia. Ketun kanssa keskusteltiin kerran ja on hirvikin jättänyt jälkensä. Metsä ja sen eläimet tuovat minulle turvan, mitä sieluni kaipaa.

Kirjoittaja Virpi Oksanen on jouluna 2021 Lastusiin muuttanut kiinteistönvälittäjä, joka on kasvanut maitotilalla eläinten ympäröimänä. Hänen sydäntä lähellä ovat kuntosalilla treenaaminen, luonnossa haahuilu, eläimet, sarkasmi ja varhaiset aamut. Hän toivoo, että maalla ja metsässä asuminen lisäisivät hänen luovuuttaan kirjoittamisen ja/tai musikaalisuuden suhteen.

Lastusten kylä ja kyläyhdistys ovat viime aikoina olleet esillä monissa eri yhteyksissä. Lastusten kylän vahvuutena voidaan pitää muun muassa sen hyvää sijaintia, hyviä kulkuyhteyksiä ja omaa kyläkoulua, jonka arvo kylän sydämenä on äärettömän tärkeä. Aikoinaan en tiennytkään miten viehättävään kylään sitä päätyykään asumaan!

Ensimmäinen oma kosketukseni Lastusten kylään tapahtui alkuvuodesta 2005. Etuovi.com:ssa tuntui olevan se oikeanlainen ”match”, hehtaarin tontti, jota lähdettiin katsomaan Tampereelta. Ensi tapaaminen osui päivään, jolloin kyläläisiä oli talkoilla rakentamassa katuvalaistusta Salomaantien varteen. Tontille saapuneilla kaupunkilaisilla ei ollut tarpeeksi maavaraa autossaan, vaan reissu päättyi siihen, että auto jäi kiinni tontille johtavalle tielle, joka silloin oli vaatimaton kärrypolku. Onneksi kylältä löytyi apuvoimia ja auto saatiin vedettyä irti. Sen verran suuren vaikutuksen tontti mieliin jätti, että sinne oli päästävä yhä uudelleen. Lopulta kaupat lyötiin lukkoon ja rakennustyöt päästiin aloittamaan jo samana vuonna.

Oman kodin rakentaminen on pitkä prosessi. Vuosien varrella talo ja sen ympäristö ovat rakentuneet mukaillen muuta elämäntilannetta. Lastusissa asuessamme olen kohdannut monia elämän kohokohtia. Olen vaihtanut siviilisäätyäni, valmistunut yliopistosta, saanut jälkikasvua, hankkinut eläimiä sekä täyttänyt pariin kertaan pyöreitä vuosia. Tuttavapiiri on myös karttunut useilla hyvillä ystävillä, joihin olemme tutustuneet erilaisissa yhteyksissä kylän tapahtumissa.

Kyläyhdistyksellä on ollut toimintaa kaikkina näinä vuosina. Itse päädyin aktiivisesti kyläyhdistyksen toimintaan mukaan jo useita vuosia sitten. Silloinen puheenjohtaja Hannu Tiensuu houkutteli mukaan uusia kyläläisiä. Tuolloin jo kylällä oli murehdittu vanhan osayleiskaavan rakentumista täyteen ja uusien asukkaiden saamista kylälle. Tämä osoittaa, että asiat eivät tapahdu aina hetkessä, vaan niiden eteenpäin vieminen vaatii sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Toivon Lastusten tarjoavan eri-ikäisille syitä olla ylpeä omasta kylästä ja viihtyä täällä. Tällä hetkellä itselleni tärkeää on yli 100-vuotias lähikoulu, jota omat lapseni voivat käydä. Oma motivaationi kumpuaa siitä, että tulevaisuudessakin kylällä olisi lapsilla koulu ja eri-ikäisillä kyläläisillä paikka ja mahdollisuus harrastaa lähellä. Kyläyhdistyksen johtokunnan jäsenet kuuntelevat herkällä korvalla asukkaiden ajatuksia siitä, miten Lastunen olisi jatkossa entistäkin houkuttelevampi asuinpaikkana ja tarjoaisi kyläläisillä arjen iloja. Toivomme myös uusia aktiiveja mukaan toimintaan.

Kirjoittaja, Annele Matintupa on asunut Lempäälän Lastusten kylällä lähes 17 vuoden ajan ja on tällä hetkellä Lastusten kyläyhdistyksen puheenjohtaja. Hän on kotoisin maalta, Vihteljärven kylästä Satakunnasta. Helsingissä ja Tampereella vietettyjen vuosien jälkeen hän päätyi Lastusiin. Työssään globaalisti toimivan infra-alan yrityksen varatoimitusjohtajana hän edistää liikenneinfran hallinnan ja ylläpidon uusia mahdollisuuksia. Erityisesti vähäliikenteiset tiet ja niiden kunto ovat lähellä hänen sydäntään. Hän harrastaa lasten harrastusten myötä mm. seuratoimintaa vikellyksen parissa, aktiivista kylätoimintaa ja erilaisia liikunnan lajeja.