Mennyttä ja tulevaa

Helmikuisena maanantaina aamuauringon säteet paistavat Lastusten koulun ikkunasta sisään. Luokassa kuuluu vilkas puheensorina, jossa sekaisin vilahtelee suomen ja englannin kielen sanoja. Oppilaat ovat innoissaan Uudesta-Seelannista saapuneeseen vieraaseen. Whiri on kuin kotonaan 5. ja 6. luokan oppilaiden kanssa. Suomella onkin erityinen paikka hänen sydämessään. Yhteys Suomeen ja nykyisin myös Lempäälään ja Lastusiin on alkanut jo 24 vuotta sitten.

Omat kokemukseni veivät Uuteen-Seelantiin jo 90-luvun lopussa, jolloin vietin vuoden vaihto-oppilaana Gisbornen kaupungissa. Seuraavana vuonna minun lapsuuden perheeseeni Suomeen saapui vaihto-oppilas Uudesta-Seelannista. Avoimin mielin kylmään ja eksoottiseen maahan saapunut Whiri tunsi Suomen toiseksi kodikseen jo ensi vierailullaan, vuoden 2000 tammikuussa. Tuon vuoden aikana Whiristä tuli minulle pikkuveli.

Ystävyytemme rikkauksista ovat päässeet nauttimaan myös Lastusten koulun oppilaat jo yli 10 vuoden ajan. Whiri toimii kotimaassaan opettajana, joten lasten ja nuorten kanssa toimiminen on hänelle luontevaa. Whiri on käynyt Suomessa nyt 18 kertaa. Vuosien aikana suomen kielikään ei ole päässyt unohtumaan, vaan edelleen hän ymmärtää ja puhuu jonkin verran suomea.

Lastusten koulu ottaa ilolla kansainväliset vieraat vastaan. Vuosien aikana koululaiset ovat oppineet Whirin kanssa paljon Uuden-Seelannin maorien kulttuurista. Sekä perinteisiä kirjeitä, että myös videoterveisiä on liikkunut mantereiden välillä. Koronan etäkouluaikaan Whiri osallistui joka päivä tunneillemme. Oppilaat ovat innoissaan, kun pääsevät puhumaan englantia ihan oikean, ulkomaalaisen ystävän kanssa.

Lastusten koulun entisistä oppilaista yllättävän moni on käynyt vierailulla Uudessa-Seelannissa. Viimeisin vierailu on ihan tuore. Lastusten koulun entinen oppilas Aino Janatuinen kertoo matkastaan näin: “Olin kuudennella luokalla, kun Whiri tuli koulullemme vierailemaan ja kertomaan omasta kotimaastaan. Hän kertoi Uuden-Seelannin upeasta luonnosta ja maailman vieraanvaraisimmista ihmisistä. Vierailun jälkeen kiinnostukseni Uuteen-Seelantiin heräsi. Tiesin, että sinne haluan matkustaa vielä joskus. Täällä sitä ollaan, melkein kymmenen vuotta myöhemmin. Uuden-Seelannin Queenstownissa, 17 098 kilometrin päässä kotoa. Reissua takana melkein kaksi kuukautta ja vielä viikko edessä. Matkalla olen nähnyt muun muassa delfiinejä, hylkeitä, tulivuoria, vuonoja ja mustia hiekkarantoja. Olen myös päässyt vierailemaan paikallisessa koulussa. Hienointa on kuitenkin ollut päästä tutustumaan uusiin ihmisiin, oppimaan uusista kulttuureista sekä näkemään paikallisten elämää ja tapoja. Samalla olen päässyt myös kertomaan muille ihmisille omasta kulttuuristani sekä kotimaastani.”

Whiri toteaa, että vanhan maorilaisen sanonnan mukaan ihmisellä pitää olla kaksi kotia, jos toinen sortuu. Hänen kotinsa sijaitsevat Suomessa ja Uudessa-Seelannissa. Onneksi, koska tämän myötä Lastusten koulun oppilaat ovat monta kokemusta rikkaampia!

---

Oula Pihlajamäki aloitti Lastusten koulussa luokanopettajana tammikuussa 2012. Rehtorin tehtävässä hän aloitti tammikuussa 2023. Lastusten kylälle hän muutti perheineen syksyllä 2023. Harrastuksina on lentopallovalmentaminen ja puutyöt. Oranssi väri ei Oulalle edusta Tapparaa, vaan Raision Loimua.

Whiri Seeds on englantia, maoria, suomea, japania ja espanjaa puhuva Uuden-Seelannin maori, joka pitää toisena kotimaanaan Suomea. Ammatiltaan hän on opettaja ja puutarhuri. Hän harrastaa teräsmieskisoja, karatea ja maalaamista. Whiri on henkeen ja vereen Raision Loimun kannattaja ja erittäin intohimoinen saunoja.