Olin Hakkarin koulun edustajana nuorten parlamentissa 20.3.2026. Matka eduskuntaan alkoi jo aikaisin aamulla ja junamatkan jälkeen saavuimme Helsinkiin. Valtiosalissa tarjoillun aamiaisen aikana tapasimme tamperelaisen kansanedustajan Jouni Ovaskan kanssa ja keskustelimme kansanedustajan työstä.

Päivän varsinainen ohjelma alkoi valiokuntatyöskentelyllä. Olin mukana tarkastusvaliokunnassa, missä käsittelimme oppimistulosten laskua ja koulujen välistä tasa-arvoa lempääläläisen kansanedustajan Veijo Niemen johdolla. Modernin koulujärjestelmän haasteista keskusteltaessa mietin moneen otteeseen omaa Lastusten koulusta saamaani koulutuspohjaa, ja kuinka siitä on ollut minulle varmasti apua koulumaailmassa.

Pian valiokunnan kokouksen jälkeen keräännyimme istuntosaliin harjoittelemaan nuorten parlamentin täysistuntoa varten. Harjoitusten jälkeen oli vain pieni tauko, jonka aikana jännitys oli käsinkosketeltavaa. Olin itsekin jännittynyt, sillä kysymykseni hallitukselle oli valittu täysistunnon päiväjärjestykseen, josta istunnon aikana kysyttävät kysymykset valittiin.

Itse täysistunto oli kiinnostavaa seurattavaa kansanedustajien paikoilta käsin ja tilaisuutta pystyi seuraamaan suoraan televisiosta Yleltä. Paikalla oli 12 hallituksen ministereistä ja monet oppilaiden kysymistä kysymyksistä olivat hyvin kiinnostavia. Täysistunnon aikana pääsimme myös äänestämään kolmesta nuoria koskettavasta asiasta; asevelvollisuudesta, 17-vuotiaiden erikoisluvasta ajokorttiin sekä koulujen painotusluokista, joka oli aiheena minulle hyvin tärkeä, sillä opiskelen itse Hakkarissa englannin kielen painotusluokalla. Loppujen lopuksi aika ei riittänyt oman kysymykseni kysymiseen, mutta tilaisuus oli muuten hyvin antoisa. Urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutala kehuikin parlamentin osallistuja esimerkillisestä täysistuntokäyttäytymisestä, josta eduskunnan arjessa voitaisiin ottaa mallia.

Täysistunnon jälkeen vuorossa oli lounas eduskunnan valtiosalissa, tapaamisia ja yhteiskuvia ministerien kanssa, kiinnostavia keskusteluja, sekä valkeakoskelaisen kansanedustajan Pauli Kiurun kaikille pirkanmaan vaalipiirin oppilaille pitämä tilaisuus. Tämän jälkeen olikin jo aika lähteä junalle ja kohti Lempäälää uuden upean kokemuksen saattelemana.

Viime aikoina myös Lempäälässä on ollut poikkeuksellisia häiriötilanteita. Pitkä sähkökatkos joulun jälkeen ja vesikatkoksen aiheuttanut iso putkirikko tällä viikolla. Pienillä kylillä on poikkeuksellisen tärkeä merkitys silloin, kun häiriötilanteita tulee. Kyläyhteisöissä tieto leviää nopeasti, ihmiset tuntevat toisensa ja apua saadaan usein jopa minuuteissa.

Kylissä varautuminen ei tarkoita vain taskulamppuja ja vesikanistereita. Se tarkoittaa ihmisiä, jotka välittävät. Se tarkoittaa naapuria, joka kysyy tarvitsetko jotain. Se tarkoittaa sitä, että tiedämme, kuka asuu yksin, kenellä on oma kaivo, ja ketkä voivat tarvittaessa auttaa isommallakin joukolla.

Näiden arjen pienten tekojen kautta syntyy turvallisuus, joka ei ole pelkkää viranomaisohjetta – se on elävää, toimivaa yhteisöllisyyttä. Kriisissä kylä on enemmän kuin karttamerkki; se on turvaverkko. Kyläkoulut ovat tärkeässä roolissa kriisien sattuessa. Myös Lastusten koulu on ilmoitettu Lempäälän kunnan toimesta kylätaloksi Suomen Kylät ry:n valtakunnallisessa kylätalokartoituksessa. Tavoitteena on kerätä tietoa yhteisöllisistä tiloista ja paikoista, joita voidaan hyödyntää kriisi-, onnettomuus- ja häiriötilanteissa esimerkiksi kokoontumispaikkoina, infopisteinä tai hätämajoituksena.

Tällä kertaa vesikatko kesti onneksi vain lyhyen hetken. Mutta jälleen kerran nähtiin jotakin paljon tärkeämpää: miten vahva ja välittävä yhteisö Lastusten kylä on. Nopeasti olisi myös koululle järjestynyt kärryllä oleva vesisäiliöä. Myös kyläyhdistyksen talkoilla rakentama puucee olisi ollut tarpeen katkon jatkuessa pidempään.

On kulunut nyt useampi kuukausi siitä, kun tein viiden viikon mittaisen luokanopettajan opintoihin liittyvän opetusharjoittelujakson Lastusten kyläkoulussa. Olen itse suurien koulujen kasvatti, joten halusin päästä kokemaan aidon kyläkoulun tunnelmaa ja lähdin selvittämään mahdollisuutta päästä harjoitteluun johonkin Pirkanmaan kyläkouluista. Lastusten koulu osui hakutuloksissa ensimmäisenä silmääni. Jostain syystä ajattelin, ettei pieniin kouluihin välttämättä oteta harjoittelijoita, mutta ilokseni sain todeta, että myönteinen vastaus tuli nopeasti!

Pieneen ja tiiviiseen yhteisöön meneminen jännitti ja mietin, miten minut otetaan vastaan. Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi, koska ensimmäisistä päivistä lähtien olo oli tervetullut ja kotoisa. Niin koulun oppilaat kuin henkilökunta suhtautuivat läsnäolooni myönteisesti ja rennosti. Haluankin sanoa erityiskiitoksen kaikille kannustavasta ja opettavaisesta yhteistyöstä! 

Harjoittelujakson aikana pääsin näkemään pienen koulun hyviä puolia paljon. Vaikka tein suurimman osan opetustunneistani 5.-6. luokalla, oli hauska nähdä, miten nopeasti koko koulun oppilaat tulivat tutuiksi ja nimet alkoivat muistua mieleen lyhyenkin kohtaamisen jälkeen. Pääsin kokeilemaan opettamista myös kaikilla yhdysluokilla, minkä koin tärkeäksi oppimiskokemukseksi.   

Mielestäni parhaimpia puolia Lastusissa ovat yhdysluokkatoiminta ja sen mukanaan tuoma yhteisöllisyys koko koulun kesken. Lisäksi kyläkoulun toimintakulttuuri mahdollistaa erilaista joustavuutta opetukseen ja siksi myös oppiaineiden sisältöjen käsittelyä monipuolisesti. Tiivis yhteistyö kylän kanssa näkyi myös koulun arjessa ja yleisesti hyvä tekemisen meininki! 

Kiinnitin erityisesti huomiota avoimeen ja luottavaiseen kommunikointiin oppilaiden ja opettajien kesken sekä siihen, että oppilaisiin luotetaan ja heille annetaan omaan ikätasoon sopivalla tavalla vastuuta. Kaikki nämä vaikuttavat myönteisesti sosiaalisten taitojen oppimiseen, mikä tuntuukin olevan Lastusissa erittäin tärkeässä roolissa, ja on mielestäni myös yksi suurimmista ja tärkeimmistä oppimisen alueista. 

Tämän tyyppinen kouluyhteisö myös auttoi tuoretta opettajanalkua kokeilemaan rohkeasti erilaisia sisältöjä ja opetusmenetelmiä harjoittelujakson aikana. Sain toteuttaa melko vapaasti omia ideoitani oppituntien sisällöistä, mikä auttoi minua kehittämään omaa opettajuuttani eteenpäin. Koulu tuntui kuin suurelta perheeltä ja lähtö verrattain lyhyen harjoittelujakson jälkeen tuntui vaikealta. 

Vaikka tiedostan, että kyläkoulu on oma, erityinen kokonaisuutensa ja isoissa kouluissa toiminta on välttämättäkin erilaista, toivon silti tulevaisuudessa voivani viedä Lastusissa oppimiani asioita ja hyväksi todettuja toimintatapoja omaan työhöni, koulun koosta ja sijainnista huolimatta. Lisäksi toivon, että kyläkoulujen potentiaali tiedostettaisiin ja niiden toiminnan annettaisiin jatkua myös tulevaisuudessa. Kiitos vielä koko Lastusten koulun väelle tästä mahtavasta kokemuksesta!